keskiviikko 26. huhtikuuta 2017

Äitiydestä



Vaikka tuntuukin, että aika juoksee, päivät, viikot ja kuukaudet vilisevät ohitse kiireen kiristäessä hermoja ja univaje saa olon tuntumaan jyrän alle jääneeltä, sitä kuitenkin elää oman elämänsä parasta aikaa. Kaikki se kiire on meidän kolmen pienen lapsuus. Ja vaikka siitä kiireestä usein kirjoitan ja meillä on kalenterissa menoja, kyllä meillä pysähdytäänkin. Ei se kiire niillä lapsilla ole, vaan meillä aikuisilla on vähän kotitöiden kanssa ongelmia, kun unohdutaan lattialle meuhkaamaan ja lennättämään lapsia jalkojen päällä ilmassa, tai kilpailemaan siitä, kuka saa pallon pysymään kauiten pään päällä. Sitten kun lapset ovat nukahtaneet muistan, että ai niin, ne vaatteet on ollut päivän märkinä koneessa tai postia ei ole haettu päiväkausiin. Muun muassa. Olisi se kiva jos sukat ei tarttuisi kiinni lattiaan ja että tiskipöydällä ei olisi aina edellispäivän tiskejä. Joskus kuitenkin niin on, aika usein siis. Mutta elämä on silti niin hyvää.

Ne on nämä lapset, jotka tekevät elämästäni niin arvokkaan. Jokaisena aamuna saan herätä ja halailla heitä, nuuhkia ja pussata, kantaa sylissä, silittää. Kaikki muu kalpenee sen tunteen rinnalla. He ovat aarre, joksikin vain lainassa. Sillä tosi on, että he eivät ole minun. He ovat nyt luonani, mutta tulee hetki, että he lähtevät. Pyrin kohtelemaan heitä arvokkaasti ja rakastavasti, niin että he lähdettyään voivat ajatella minusta hyvää. Että he muistavat minun olleen läsnä ja kuunnelleen, nauraneen heidän kanssaan, rohkaisseen löytämään se ikioma elämänpolku, minne ikinä se kuljettaisikaan, kauas tai lähelle. Minun tehtäväni on olla nostamassa heitä elämiensä parrasvaloihin. Antaa eväät matkalle, uskallusta tehdä asiat toisin, kukin omalla tavallaan. Valaa varmuutta toistamalla: te pärjäätte hyvin.

Mutta vielä makoillaan kasana olkkarin lattialla ja leikitään lentsikkaa - onneksi vielä monta vuotta.


maanantai 24. huhtikuuta 2017

Kevään ja ystävyyden taikaa













Kyllä ilmat ovat hellineet muutamana päivänä. Minä jäin paitsi pääsiäisen mahtavista ilmoista, mutta onni on, että ne ovat palanneet! Varma kesän merkki on trampoliini. Lähdimme Niklaksen kanssa kahdestaan käymään kylässä hänen kaverillaan sunnuntaina ja riemu tuntui olevan rajaton, kun pääsi jälleen trampoliiniin hyppimään. Vaatteet lensivät kaaressa, kun hyppiessä tuli niin kuuma. Piti välillä yrittää tyrkyttää pipoa ja takkia uudelleen päälle, ettei pääsisi vilustumaan, mutta siitähän pojat eivät välittäneet. Samaan aikaan on ihan huiput hiihtokelit vuorilla ja ihmiset käyvät laskettelemassa ahkerasti. Pääsiäinenhän on norjalaisilla perinteisesti melko aktiivinen: käydään paljon hiihtämässä ja laskettelemassa, ollaan mielellään mökillä sitä tekemässä. Ja mikäpä siinä, en ihmettele perinteitä, kevät(kin) on upeaa aikaa!

Elin oli istuttanut jos jonkinnäköistä hernettä, tomaattia ja paprikaa, ja siirsi istutuksiaan suurempiin ruukkuihin. Samalla sytytettiin grilli ja kuumennettiin vaahtokarkkeja ja rupateltiin niitä näitä lasten peuhatessa. Ihanaa, kun aika hetkeksi seisahtaa, voi olla täysillä tilanteessa ilman murheita muusta. Tulee kevyt, hyvä olo ja taas jaksaa kotona siivota ja pyykätä. Sellaista voi vain ystävät saada aikaan.

(Hitsi tuo mun poika on kasvanut! Mutta siitä tuleekin syksyllä koululainen! Kääk!)

tiistai 18. huhtikuuta 2017

Pääsiäisloma Pohjanmaalla



Veljet ja sisko on ihana asia. 
Kun tavataan, kerrotaan mitä kuuluu.
Nauretaan vanhoille muistoille.
Tsempataan toisia tulevaisuuden suunnitelmissa.
Ja nauretaan taas vanhoille.



Mummulassa on pihalla lääniä lasten leikeille.
Tilaa mielikuvitukselle.
Puita kiivettäväksi, ojia kahlattavaksi.
Huutaa saa, naapuri ei kuule.




Tiedättekö, millainen on söpö lumisade?
Äiti tietää, kerroin sille.
Sillon sataa kevyesti lunta,
hiutaleet seikkailevat ympäriinsä ja 
on kuin elokuvissa.






Joku lukioaikainen tuttu kerran oli todennut 
Sykäräisen olevan aivan keskellä ei mitään.
Minua se kummastutti, kun sehän oli keskellä kaikkea.



Trullit saavat nykypäivänä palkkansa niin helpolla,
kun heidät kyyditetään ovelta ovelle, ja täyteen karkkikoriin 
riittää viisi paikkaa. Me uhrattiin koko päivä pyörän selässä.
Mutta trulleista onkin käynyt kato. Pitää nostaa palkkoja. 
Voi vaikka kuskatakin. Kunhan virpovat.  



Saunan ikkunassa on tungosta. 
Kyllä pihasaunasta tulee hyvät löylyt.
Onneksi kamerassa on pitkä objekti,
niin ei tarvitse kuivata tukkaa lähteäkseen
 nuorisoseurantalolle asti kokolle.
Jäin kotiin syömään mämmiä. Otin kolmesti lisää.



Kotona Norjassa oli vihreä nurmikko, 
kun tultiin kotiin.
Sitten alkoi sataa söpösti lunta.