sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Loppislöytö: Tuoli

Mieheni osaa yleensä niellä sanansa, kun kannan kirpparilta tavaraa kotiin. Tiedän, että teen joskus hutiostoksia, jotka pyörivät hetken varaston tukkeena, kunnes tulee kärrätyksi kierrätykseen. Mutta hyvin usein olen tehnyt hyviä löytöjä!

Tällä kertaa, nähtyään minut kantamassa löytöäni autosta ulos, mies päästikin NE sanat suustaan: "Ootko sä tosissasi Elisa?" Se sai heti tietenkin minut puolustusasemiin ja mulkaisin häntä vihaisesti. Hän uskalsi jatkaa: "Mihin ihmeeseen sinä tuon ajattelit laittaa?" Ehkä juuri siksi minua ärsytti niin suunnattomasti, koska en todellakaan tiennyt, mihin sen laittaisin. "No en mä vielä tiedä!"

Ensiksi tuo löytö rumisti/somisti keittiössä, jonne lapset sen kantoivat tarvitessaan lisätuolia.


Siitä nostin tuolin minun toimistohuoneeseen, kun kannoin vanhan sivupöydän varastosta sinne lapsille piirrustuspöydäksi kyllästyttyäni papereihin ja kyniin lattioilla.




Löysin varastosta myös suuren pöytälevyn, joka oli tullut säästettyä vanhasta kirjoituspöydästä. Klikkailin ikealta parit putkijalat ostoskoriin, jotka tulivat pienillä postimaksuilla ja päätin koota yläkerran aulaan kaivatun askartelupöydän lapsille.





Nähtäväksi jää, miten vesivärimaalaukset, muovailut, korttiaskartelut, helmityöt ja muut sujuvat täällä! Mutta tuolilla nyt ainakin on aivan oma funktionsa, mihin täytyy olla tyytyväinen! 

Ihanaa äitienpäivää Suomeen! Meillä juhlittiin täällä jo aiemmin tänä vuonna :)


sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Leija

Leija - mikä ihana sana. Kuulostaa vähän nimeltä, mutta ei kuitenkaan. Tuo mieleen huolettoman lapsuuden, kauniin sinitaivaan. Kävimme tänään lennättämässä leijaa ja se oli todella jännittävää lapsille, mutta myös minulle. Oli hauskaa kokeilla saada leijalle korkeutta ja ihmetellä sen seikkailuja yläilmoissa.












Se olisi viikonloppu pulkassa...


lauantai 2. toukokuuta 2015

Strandheia 2.5.2015

Kutsuin vasta aloittaneen ruotsalaisen lääkärikollegani mukaan vuoriretkelle. Tämä ihana kun osaa puhua suomeakin, niin ekstra mieluusti hänen kanssaan jutustelen. Tämän vuoden vuoren valloitukset sai korkata aina niin ihana Strandheia. Ajattelin, että polku ylös olisi hyvä ja helppokulkuinen, mutta erehdyin aivan pikkusen... Lunta oli vielä reilusti ja auringon paahde teki hangesta kaikkea muuta kuin kannattelevan, joten ylös kiipeäminen oli todella kovan työn takana. Mutta saimmepa kokea uskomattomia maisemia ja sääilmiöitä sen lisäksi, että teimme hikitreeniä kolmen tunnin verran!



















Mutta kotona tarkenee! 



Vuoden jälkeen

Nyt siitä on vuosi aikaa, kun muutin elämäntapojani kohti terveellistä elämää. Aikamoinen seikkailu on takana, täytyy sanoa, ja paljon työtä tehtävänä oman itsensä kanssa. Se ei ole vaikeaa, kun tietää, mitä pitää tehdä. Muutos vaatii aina aikaa, etenkin kun puhutaan oman ajattelumaailman mullistamisesta...

Kropassa muutokset ovat silmin nähden havaittavissa ja saan paljon kommentteja siitä työpaikalla. Kommentit vaihtelevat ihastuksesta huoleen, onko minulla kaikki hyvin. -22 kg lähti 10 kuukaudessa ja näyttää, että tässä pysytään. Ihan okei mulle - olen normaalipainoinen. Toisin kuin tässä kuvassa...




Harmi kun niitä vaikeimman kautta tehtyjä saavutuksia ei voi valokuvata, mutta ehkä jotain heijastuu näistä kirjoituksista. Suosittelen kaikille hyvää oloa, sen kun voi itselleen hankkia. Always look at the bright side of life <3


ps. Vasemmalla ylhäällä on linkki toiseen blogiini The New Bridge, jota olen päivitellyt ahkerasti. Sinne vain kurkkimaan kuvia;)